Share |

Hyvinvointi Suomessa

Torstai 5.1.2017 - Mirja Suhonen

Muutaman vuosikymmenen ajan on hyvinvointia pidetty yhtenä tärkeimmistä asioista, mihin on haluttu päätöksentekoa vaikuttaa. Taustalla on ihmisoikeudet, tasavertaisuus, kaikkien kansalaisten yhtä hyvät mahdollisuudet kehittää itseään ja olla osallisena vaikuttamassa yhteiskunnassa.


Puhutaan hyvinvointivaltiosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Edellinen käsittää ne rakenteet ja toimet, joihin päätöksenteolla vaikutetaan ja ne instanssit, jotka päätöksiä toteuttavat. Hyvinvointiyhteiskunta on laajempi käsite, mutta kenties voidaan ajatella, että käsitteenä se jättää paljon vapaaehtoisuuden varaan, mistä on esimerkiksi Yhdysvalloista esimerkkejä. Käsitteistä kirjoittaa mm Raija Julkunen (Kansantaloudellinen aikakauskirja – 97. vsk. – 2/2001). Erottelu on ajankohtainen, vaikka viite onkin viime vuosikymmeneltä.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta

Lasten- vai aikuisten suojelulaki

Perjantai 25.7.2014 klo 7:48 - Mirja Suhonen

Yksi päivän puheenaiheista on maassamme lastensuojelu. Erityisesti kahdeksan vuotiaan pikkutytön kuolema perheväkivallan seurauksena on nostanut tunteet pintaan ja kantaa ottaa moni.

Kuuntelen tätä kirjoittaessani televisiosta ohjelmaa, jossa puhutaan lasten suojelusta. Ainakin kymmenen kertaa on ääneen lausuttu lapsenoikeuksien sopimus.  Viesti on selvä: lapsen oikeuksien sopimus pitää tuntea ja sitä pitää osata soveltaa.  Mutta mitä sitten!

Mitäpä jos aikuinen ei osaa aidosti kuunnella. Jospa aikuinen ei usko lasta, tai jos lapsi on niin peloissaan,   että ei uskalla puhua hädästään. Lapsihan yleensä suojelee vanhempiaan, on lojaali, vaikenee. Tai pelkää niin paljon, että vaikenee sen vuoksi.

Tarvitaan empatiaa, eläytymiskykyä, ymmärrystä ja uskallusta. Aina lasten kaltoin kohtelu ei näy ulospäin tai merkit ongelmista eivät ole riittävän vakuuttavia.   Pelkkä lain tuntemus, sen teoreettinen hallinta ei riitä. Tarvitaan asenteisiin muutoksia. Tarvitaan aitoa välittämistä.

Joskus vaikuttaa siltä, että lastensuojelulaki on tosiasiassa aikuisten suojelulaki. Lasta saatetaan siirtää useita kertoja laitoksen ja kodin väliä. Lapsi pettyy yhä pahemmin ja henkiset haavat syvenevät, mitä useammin lapsi joutuu kodistaan lähtemään. Suojellaanko tällöin enemmän vanhempien oikeutta lapseen kuin lasta? Ei ehkä haluta nähdä tai uskoa, että vaikkapa alkoholisti- tai narkkariäiti tai isä ei kykene vastaamaan edes itsestään.

Toisaalta taas lasten tilapäistä sijoittamista kodin ulkopuolelle saatetaan ehdottaa äidille tai isälle, joka tarvitsisi vain tilapäistä kodinhoidon apua esimerkiksi sairauden vuoksi. Entisajan kodinhoitajat olivat yksi ratkaisu, ja mitä parhainta ennakoivaa lastensuojelutyötä.  Tilapäistä apua kaipaava ei välttämättä menetä otetaan kokonaan, mutta uupuneen vanhemman auttaminen tuo ”sijoitetut eurot” varmasti takaisin jossain vaiheessa. Ja vaikka ei toisikaan, eikö lapsen hyvinvointi ole arvo sinänsä.

Parasta ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä on vanhemmuuden tukeminen silloin kun on tuen tarve. Jos arkista, käytännön tukea ei lähipiiristä saa, on yhteiskunnan tehtävä taata apu perheille. Meistä itse kukin voi myös tarjota auttavan kätensä. Väsynyttä äitiä auttaa jaksamaan kunnon yöuni, siivousapu, kaupassakäynti, isompien lasten ulkoiluttaminen. Ei kuljeta ohitse, vaan ollaan sopivan uteliaita, tarjotaan apua, kysytään suoraan, jos vaikuttaa siltä, että naapurissa kaikki ei ole kohdallaan. Ollaan ihmisiä ihmiselle.

4 kommenttia . Avainsanat: lastensuojelu, hyvinvointi, ennaltaehkäisy