Hyvinvointimme tarvitsee kolmatta sektoria

Perjantai 21.1.2022 - Mirja Suhonen, Marko Piirainen, Jaakko Jalonen

Hyvinvoinnin edistäminen on jatkossa hyvinvointialueiden, kuntien ja kolmannen sektorin tehtävä. Hyvinvointialue tuskin selviytyy velvoitteistaan ilman järjestöjä, niiden roolia ja toimintaa asukkaiden hyväksi. Järjestöjen rooli on tunnistettu ja tunnustettu, mutta tarvitaan päätöksiä ja toimia järjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Järjestöt järjestävät tukea ja neuvontaa sitä tarvitseville, tarjoavat matalan kynnyksen palveluita kuulolaitteiden huollosta muistikerhoihin ja niillä on tärkeä rooli yhteisöllisyyden ja vertaistuen tarjoajina.

Gammelbackaan on vuosien kuluessa saatu toimiva systeemi monitoimitalon ja palvelukeskuksen yhteyteen. Hyvinvointikeskus tarjoaa kohtaamispaikan monelle sosiaalialan järjestölle, avoimelle olohuonetoiminnalle, asukasyhdistykselle. On muistikerhoa, digi- opiskelua, peli-iltoja, yhteisiä kahvihetkiä ja seurakunnan puuroporinat. Kymmeniä erilaisia toimintoja samojen kattojen alla. Hyvinvointikeskuksessa ja monitoimitalolla toimivat järjestöt tarjoavat apua ja tukea myös silloin, kun yhteiskunnan tuki ei yllä tarvitsevalle. Tatsin korttelikeittiö. EU- ruoka- avun jako, yhteiset kahvihetket ja vertaistuen mahdollisuus eivät onnistu ilman riittävän kokoisia tiloja.

Aluevaltuustojen päätökset ohjaavat jatkossa terveys- ja sosiaalitoimen sekä pelastustoimen työtä ja tehtäviä. Mutta älkäämme unohtako sitä ruohonjuuritason työtä, mikä mahdollistaa asukkaiden osallistumisen yhteisöön tasavertaisena jäsenenä ja toimijana. Gammelbacka tarvitsee toimivat tilat jatkossakin.

Marko Piirainen, johtaja, SAK

Jaakko Jalonen, perhetyöntekijä

Mirja Suhonen, kasvatustieteen maisteri

Kirjoittavat ovat SDP:n ehdokkaita aluevaaleissa Itä- Uudenmaan alueella

Kuva: Mirja Suhonen, Gammelbackan asukastyöpaja v 2017.

Kirjoitus on julkaisu Uusimaan vaalikynässä tammikuussa 2022.

Matalan kynnyksen palvelusta kynnys kokonaan pois!

Maanantai 10.1.2022 - Mirja Suhonen, Marko Piirainen, Jaakko Jalonen

Mielenterveyspalveluissa on kovaa kysyntää matalan kynnyksen palveluille, mutta asia on niin tärkeä, ettei siinä saisi olla kynnystä laisinkaan. Mielenterveyden häiriöissä on tärkeää saada apua niin nopeasti kuin mahdollista. On ehkäistävä ongelmien syntymistä.  On oltava mahdollisuus apuun ennen kuin mahdollinen sairaus puhkeaa.

Mielenterveyden hoidossa tulee olla kaikki keinot käytössä; auttavapuhelin, chattipalvelu, digivastaanotto, walk in ja jopa osastohoito. Mitä nopeammin pääsee hoidon piiriin sitä parempi ennuste. Usein hoito auttaa myös työkyvyn säilyttämiseen ja on siten työnantajallekin edullisempaa antaa tunti keskusteluapua viikossa kuin viikon sairasloma.

Me allekirjoittaneet olemme valmiita työskentelemään mielenterveyspalveluiden monipuolistamiseksi ja jopa sen matalankin kynnyksen poistamiseksi.

Osaamista ja kokemusta ehdokkaat

Jaakko Jalonen #235
perhehoitaja

Marko Piirainen #263
johtaja

Mirja Suhonen #268
sopimusasiantuntija, KM

Julkaistu Uusimaan vaalikynässä 10.1.2022.

Hyvinvointi Suomessa

Torstai 5.1.2017 - Mirja Suhonen

Muutaman vuosikymmenen ajan on hyvinvointia pidetty yhtenä tärkeimmistä asioista, mihin on haluttu päätöksentekoa vaikuttaa. Taustalla on ihmisoikeudet, tasavertaisuus, kaikkien kansalaisten yhtä hyvät mahdollisuudet kehittää itseään ja olla osallisena vaikuttamassa yhteiskunnassa.

Puhutaan hyvinvointivaltiosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Edellinen käsittää ne rakenteet ja toimet, joihin päätöksenteolla vaikutetaan ja ne instanssit, jotka päätöksiä toteuttavat. Hyvinvointiyhteiskunta on laajempi käsite, mutta kenties voidaan ajatella, että käsitteenä se jättää paljon vapaaehtoisuuden varaan, mistä on esimerkiksi Yhdysvalloista esimerkkejä. Käsitteistä kirjoittaa mm Raija Julkunen (Kansantaloudellinen aikakauskirja – 97. vsk. – 2/2001). Erottelu on ajankohtainen, vaikka viite onkin viime vuosikymmeneltä.

Lue lisää »

Lasten- vai aikuisten suojelulaki

Perjantai 25.7.2014 klo 7.48 - Mirja Suhonen

Yksi päivän puheenaiheista on maassamme lastensuojelu. Erityisesti kahdeksan vuotiaan pikkutytön kuolema perheväkivallan seurauksena on nostanut tunteet pintaan ja kantaa ottaa moni.

Kuuntelen tätä kirjoittaessani televisiosta ohjelmaa, jossa puhutaan lasten suojelusta. Ainakin kymmenen kertaa on ääneen lausuttu lapsenoikeuksien sopimus.  Viesti on selvä: lapsen oikeuksien sopimus pitää tuntea ja sitä pitää osata soveltaa.  Mutta mitä sitten!

Mitäpä jos aikuinen ei osaa aidosti kuunnella. Jospa aikuinen ei usko lasta, tai jos lapsi on niin peloissaan,   että ei uskalla puhua hädästään. Lapsihan yleensä suojelee vanhempiaan, on lojaali, vaikenee. Tai pelkää niin paljon, että vaikenee sen vuoksi.

Tarvitaan empatiaa, eläytymiskykyä, ymmärrystä ja uskallusta. Aina lasten kaltoin kohtelu ei näy ulospäin tai merkit ongelmista eivät ole riittävän vakuuttavia.   Pelkkä lain tuntemus, sen teoreettinen hallinta ei riitä. Tarvitaan asenteisiin muutoksia. Tarvitaan aitoa välittämistä.

Joskus vaikuttaa siltä, että lastensuojelulaki on tosiasiassa aikuisten suojelulaki. Lasta saatetaan siirtää useita kertoja laitoksen ja kodin väliä. Lapsi pettyy yhä pahemmin ja henkiset haavat syvenevät, mitä useammin lapsi joutuu kodistaan lähtemään. Suojellaanko tällöin enemmän vanhempien oikeutta lapseen kuin lasta? Ei ehkä haluta nähdä tai uskoa, että vaikkapa alkoholisti- tai narkkariäiti tai isä ei kykene vastaamaan edes itsestään.

Toisaalta taas lasten tilapäistä sijoittamista kodin ulkopuolelle saatetaan ehdottaa äidille tai isälle, joka tarvitsisi vain tilapäistä kodinhoidon apua esimerkiksi sairauden vuoksi. Entisajan kodinhoitajat olivat yksi ratkaisu, ja mitä parhainta ennakoivaa lastensuojelutyötä.  Tilapäistä apua kaipaava ei välttämättä menetä otetaan kokonaan, mutta uupuneen vanhemman auttaminen tuo ”sijoitetut eurot” varmasti takaisin jossain vaiheessa. Ja vaikka ei toisikaan, eikö lapsen hyvinvointi ole arvo sinänsä.

Parasta ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä on vanhemmuuden tukeminen silloin kun on tuen tarve. Jos arkista, käytännön tukea ei lähipiiristä saa, on yhteiskunnan tehtävä taata apu perheille. Meistä itse kukin voi myös tarjota auttavan kätensä. Väsynyttä äitiä auttaa jaksamaan kunnon yöuni, siivousapu, kaupassakäynti, isompien lasten ulkoiluttaminen. Ei kuljeta ohitse, vaan ollaan sopivan uteliaita, tarjotaan apua, kysytään suoraan, jos vaikuttaa siltä, että naapurissa kaikki ei ole kohdallaan. Ollaan ihmisiä ihmiselle.