Lasten- vai aikuisten suojelulakiPerjantai 25.7.2014 klo 7.48 - Mirja Suhonen Yksi päivän puheenaiheista on maassamme lastensuojelu. Erityisesti kahdeksan vuotiaan pikkutytön kuolema perheväkivallan seurauksena on nostanut tunteet pintaan ja kantaa ottaa moni. Kuuntelen tätä kirjoittaessani televisiosta ohjelmaa, jossa puhutaan lasten suojelusta. Ainakin kymmenen kertaa on ääneen lausuttu lapsenoikeuksien sopimus. Viesti on selvä: lapsen oikeuksien sopimus pitää tuntea ja sitä pitää osata soveltaa. Mutta mitä sitten! Mitäpä jos aikuinen ei osaa aidosti kuunnella. Jospa aikuinen ei usko lasta, tai jos lapsi on niin peloissaan, että ei uskalla puhua hädästään. Lapsihan yleensä suojelee vanhempiaan, on lojaali, vaikenee. Tai pelkää niin paljon, että vaikenee sen vuoksi. Tarvitaan empatiaa, eläytymiskykyä, ymmärrystä ja uskallusta. Aina lasten kaltoin kohtelu ei näy ulospäin tai merkit ongelmista eivät ole riittävän vakuuttavia. Pelkkä lain tuntemus, sen teoreettinen hallinta ei riitä. Tarvitaan asenteisiin muutoksia. Tarvitaan aitoa välittämistä. Joskus vaikuttaa siltä, että lastensuojelulaki on tosiasiassa aikuisten suojelulaki. Lasta saatetaan siirtää useita kertoja laitoksen ja kodin väliä. Lapsi pettyy yhä pahemmin ja henkiset haavat syvenevät, mitä useammin lapsi joutuu kodistaan lähtemään. Suojellaanko tällöin enemmän vanhempien oikeutta lapseen kuin lasta? Ei ehkä haluta nähdä tai uskoa, että vaikkapa alkoholisti- tai narkkariäiti tai isä ei kykene vastaamaan edes itsestään. Toisaalta taas lasten tilapäistä sijoittamista kodin ulkopuolelle saatetaan ehdottaa äidille tai isälle, joka tarvitsisi vain tilapäistä kodinhoidon apua esimerkiksi sairauden vuoksi. Entisajan kodinhoitajat olivat yksi ratkaisu, ja mitä parhainta ennakoivaa lastensuojelutyötä. Tilapäistä apua kaipaava ei välttämättä menetä otetaan kokonaan, mutta uupuneen vanhemman auttaminen tuo ”sijoitetut eurot” varmasti takaisin jossain vaiheessa. Ja vaikka ei toisikaan, eikö lapsen hyvinvointi ole arvo sinänsä. Parasta ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä on vanhemmuuden tukeminen silloin kun on tuen tarve. Jos arkista, käytännön tukea ei lähipiiristä saa, on yhteiskunnan tehtävä taata apu perheille. Meistä itse kukin voi myös tarjota auttavan kätensä. Väsynyttä äitiä auttaa jaksamaan kunnon yöuni, siivousapu, kaupassakäynti, isompien lasten ulkoiluttaminen. Ei kuljeta ohitse, vaan ollaan sopivan uteliaita, tarjotaan apua, kysytään suoraan, jos vaikuttaa siltä, että naapurissa kaikki ei ole kohdallaan. Ollaan ihmisiä ihmiselle. |
Avainsanat: lastensuojelu, hyvinvointi, ennaltaehkäisy |
|
25.7.2014 18.40
Birgitta Wulf-Luhtanen
Hyvä kirjoitus! Lastensuojelusta on aina hyvä keskustella - mutta nyt on yhteiskunnassamme menty siihen että perheitä tutkitaan suurennuslaseille, etsien heistä virheitä. Olen itse saanut kodinhoitoapua lasten ollessa pieniä ja tiedän että se riitti minulle ja lapsilleni! Hyvä kodinhoitaja antaa äideille kokonaisvaltaista apua. Kortistoissamme makaa tuhansittain hoitajia ja muita työttömiä, nyt pitäisi antaa innovaatioille tilaa ja rahaa ja työllistää heitä perheiden hyvinvoinnin lisäämikseksi! On huomioitava että lapsiin ja heidän perheidensä hyvinvointiin panostettu raha tulee tulevaisuudessa takaisin pienentynein mielenterveys- ym kustannuksin. Mutta kuka lähtee perheitä tukevaan, eikä perheitä nöyryttävään politiikkaan? |
27.7.2014 3.01
annem
kauheeta kirjoitin 4`` näytössä! kiitos ymmärtämyksestä, - ihan tosi- virkasokeus tulee,m hyvin herkässä: siis laatu lähtien palvelunkäyttäjän näköisesti, siksi vaikka tottakai perhe on oikeassa, vaikka tuntis kohdelluksi huonosti, ainakaan se ei tyhjästä tuu" siitä syystä että olen amamttiin lukenut ja ollut työssä sosiaali ja terveyslautakunnan alaisena ennen omien äitiyslomai ja myös sitten välittömästi (hometalo pakolainen ja ) lastensuojelu 4+8 vuotta kestetty huonosti" tuli palaamatta työelämään, mielenterveyttä hoitotaholla tarviten" itselleni, Siitä syystä vakaasti ja varmasti kannustan, ainakin tiedän yhden omakotitalon verran palaneen rahaa! ja toisen rahattomuudessa...menetyksistä.... Meille olis tarvittu ensinnäkin tukea kriisiin, sitten lasten vaate ja ruokinta ja terveysmenoihin, sit katkaista lääkintä ja toimeentulokeirre, sitten vielä lopuksi auttaa kätittämään byrokratia jatkotoimien osalta en vieläkään kaikkea käsitä miten perhe voi joutua lastensuojelu pyörteiseen" virkapuolella onhan asiakkuus ko alkaa loputon negatio" - jospa perhe hoitajat ja työänteko innostaisi kaikiia meitä uskomaan valtaistumiseen, voimaannuttamaan, vierellä kulkevana, eikä vain osoittaen puutteista kirjallisia häväistyksiä, jälkijunassa. näitähän se lasu kerää? - siksi, sosiaalijohtajien näkemys on "tiukka" ihan muuta kuin pitäisi olla sote;ssa-jakaa arvot ja normaalius hotiona kuten säännönmukaisesti on tapahtunut sairaalahoito akuutin/tarpeen mukaisen ja kiireellisyyden ja hoitoohjeiden mukaan siis onnellinnen ns terveysalan, mutta so samaa kuin kaataisi sosiaalipuolen "vankina, ehdonalaisuuteen joka luukulla: Ne asenteen ja käytännössä lakien tulkitseminen ei kuulu arkeen/ sosiaalipuolen työt jatkaa sortopolitiikaa "joudut" ja "kestä" se siksi että ne on "oikeutettuja" viranpuolesta: siksi ihmiset on moralisteja: kaikki me tarvitaan näkökulmia, ei tulokulma pelkästään ongelmakeskeisesti lastensuojelutarpeen käsittämänä! perheeni koko ajan oli ko, ongelma selontekona/ tutkittavana kolmetoista -vuotta, Oikeassa olette, ei kerrottu syitä muutostarpeista tai edes asiakastietoa olimma vain asiakas; - paperi ja kantelu- ja avohuollon ns. tukien käyttäjä, päivähoidosta viikonvaihde lomat, kotipalveluakin toisinaan, tosin. |
27.7.2014 10.38
JJPU
"Lapsihan yleensä suojelee vanhempiaan, on lojaali, vaikenee. Tai pelkää niin paljon, että vaikenee sen vuoksi." Tässä piilee suuri viisaus, joka unohtuu kun laajan mielikuvituksen omaava lapsi tykkää höpötellä niitä näitä. Huolikulttuurin edustaja virkakoneistossa näkee vain mitä haluaa ja kuulee mitä toivoo kuulevansa. Todelliset avuntarvitsijat jäävät huomioimatta ja luonnonlapset pääsevät mieliala- ja ADHD-lääkitykselle lastenkotiin. |
1.2.2024
Vantaa
Lastensuojelussa väärin käytetty valta on tuhoisaa; |
Pöh joka lapsen oikeus on iskottuna ilmanpelottavuuksoa suojattuna. Niinp aikuisväestö lapsen tasolle heti! 8v poika kertoo jos tilaa syönnissä ranskalaisia ei saa pehmeet leipää mutta voi tulla ilman ruokaaa semmosii ranskasta ihmisiä, ne kun on oikeita ranskalaisia. Ei saa puhututtaa lasten totuuksien yli aina. Aikuisten aatoksia! Laste tuki on tipoti
Eään kun kasvata kehity tue auta usko luota muitui sanktionniks etupäässä virkapuheoks