Onko koulun muututtava

Perheessäni yhtenä periaatteena oli, että lapset osallistuvat yhteiseen tekemiseen ja että tarkoitus on, että he kasvavat aikuisten maailmaan osallistumalla vaikkapa kodin töihin. Saattoi tosin käydä, että jossain vaiheessa lähivanhempana uupumus yllätti, ja perinteisesti tein itse liikaa. Pienet lapsethan osallistuvat innokkaasti kodin askareisiin, ja kullekin ikätason mukaan tehtäviä voidaan antaa. 

Pari tapausta on jäänyt mieleeni. Taloyhtiömme pihalla pikku tyttö halusi kastella pihan kasveja. Annoin hänelle vesikannun, ja neuvoin, mihin vettä voi lorottaa. Lapsukaisen mummo tuohtui tästä - on kuulemma aikuisten töitä, ei lasten kuulu tehdä. Samalla pilasi lapsen ilon olla osallinen. 

Some- maailmassa jollain palstalla kirjoitin lapsistani, jotka joissain ikävaiheissa tekivät kotona yhteisiä kotitöitä, samoin omasta lapsuudestani. Eräs lukija tuohtui tästä, ja valisti minua, että lapsityövoimaa ei saa käyttää. Kysynpä vain, mihin tämä maailma on menossa.  

Hesarista osui silmiini artikkeli, jossa jenkkiproffa väitti, että koulussa opitaan vain vähän ja vapaasti siteeraten: itse asiassa koulu pilaa lasten mielenterveyden. (8.8.2024: Leikki opettaa paremmin kuin koulu. Professori Peter Grayn mukaan koulu aiheuttaa lapsille ja nuorille valtavasti stressiä. Se epäonnistuu tärkeimmässä tehtävässään: opettamisessa).  

Omia kouluaikoja muistellessa: koulussa oli useimmiten tylsää, tein kaikkea muuta kuin opiskelin, olin usein jälki-istunnossa. Pärjäsin tosin suhteellisen hyvin joissain aineissa, joten tarkkaamattomuus ja kaikenlainen oheistoiminta ei ollut vahingollista. 

Nykykoulun tilannetta seuraavana: pitäisikö koulun ottaa askelia johonkin nykyisestä poikkeavaan suuntaan, antaa tilaa enemmän asioille, joita professori Gray korostaa. 

Yhä useampi oppilas tarvitsee erityistä tukea, yhä enemmän kaivataan psykologeja kouluihin. Mitäpä, jos järjestelmässä on perustavanlaatuista vikaa, ja sitä pitäisi oleellisesti muuttaa.