Takinkääntäjiin suhtaudutaan yleensä naureskellen tai peräti halveksien. Tähän onnettomien joukkoon minäkin lipsahdin palattuani Skeptikko- lehden numeron 4/2013 ääreen.
Olen nimittäin ollut vahvasti sitä mieltä, että geenimanipuloituja tuotteita ei pidä hyväksyä. Olen luottanut mm. GMO- vapaa Suomi -kansalaiskampanjan korviini hyviltä kuulostaviin väitteisiin ja joihinkin tutkijoihin.
Skepsis- yhdistys jakoi vuoden 2013 Huuhaa – palkinnon juuri tälle kampanjalle. Palkinto jaettiin ”tieteellisen tiedon vääristelyn ja pelotteluun perustuvan keskustelutavan vuoksi”, kertoo Skepsiksen puheenjohtaja Otto J- Mäkelä kyseisessä lehdessä.
Suomessa lehden ilmestymisen aikoihin oli 333 tohtoria todennut tiedevetoomuksessaan, samoin Ruotsin johtavat kasviasiantuntijat, että pyrkimys geenimuuntelun täydelliselle kieltämiselle on tieteen vastainen ja vaaraksi ihmiskunnan ja luonnon tulevaisuudelle. Silti disinformaatiota on enemmän jaossa tai helpommin saatavissa kuin oikeaa tietoa. Tieto ei myy, kaikenlainen epätieteellinen uskomuspropaganda paremmin, ja siksi se saa palstatilaa.
Sairaanhoitajaliitto oli myös yhtenä ehdokkaana Huuhaa- palkinnon saajaksi. Voi kuulostaa oudolta, mutta ehdotus juontaa juurensa liiton lehden myönteiseen suhtautumiseen erilaisia uskomushoitoja kohtaan. Yksi uskomattomimmista etähoidoista, joihin jotkut sairaanhoitajat vuonna 2011 verkkolehti ranneliike.net – lehdessä olleen kyselyn johdosta ryhtyivät, oli homouden parantaminen maksullisella sielunhoitoterapialla. Tätä asiaa on käsitelty Valvirassa ja STM:ssä.
Tarkoitus ei ole kohdistaa sairaanhoitajiin tai kehenkään muuhunkaan tai mihinkään ammattiryhmään epäluuloa. Tällainen epätieteellisyys koskee lopultakin pientä ryhmää ja ei välttämättä vaikuta hoitotyötön – tai toivon, ettei vaikuta.
Skeptisyys, epäily, kriittisyys on viisautta. Uskallan myöntää, että liian heppoisin perustein olen ottanut kantaa geenimanipulointiin. Mutta viisas ei ole se, joka ei koskaan tee virheitä, vaan se, joka ottaa niistä opiksi.
