Maailmanrauha on ykkösasia

Kriisipesäkkeitä on eri puolilla maailmaa, meitä suomalaisia lähin Ukrainassa. Ehkä Ukrainan tilanne on Suomen kannalta huolestuttavin maan läheisyyden ja Venäjän kanssa olevien historiallisten yhteyksien vuoksi. Gazan alueen tapahtumat ja monet muut vaikuttavat yhtä lailla epävarmuutta lisäävästi. Mikä pahinta, on tietenkin ihmisuhrien määrä, myös siviiliuhrien, mikä lisääntyy koko ajan.

Rauhan saavuttaminen maailmassa ja väkivallan kitkeminen kaikkialta ovat aina olleet minulle tärkeimmät poliittiset ja yhteiskunnalliset tavoitteet. Väkivallalla tarkoitan myös rakenteellista väkivaltaa; sitä, ettei kaikille ole ruokaa, ei mahdollisuutta terveydenhoitoon ja vaikkapa mahdollisuutta synnyttää turvallisesti. Myös ihmisoikeuksien toteutumattomuus on yksi rakenteellisen väkivallan muoto, sekin, ettei nainen joissain maissa voi kulkea kadulla yksin leimautumatta. Intian bussiraiskaukset ovat tästä väkivallasta äärimmäinen muoto.

Moni maailman ongelmista ratkeaisi rauhan saavuttamisen myötä. Sodan melskeissä elämisen sijaan nuorilla ja lapsilla olisi mahdollisuus kouluttautua, maiden varat eivät kuluisi sotateollisuuden tarpeisiin ja vaurioiden paikkaamiseen.

Kansallisista, ihmisiä koskettavista ongelmista on pahinta työttömyys. Paitsi työttömälle itselleen, sillä on vaikutusta tämän perheeseen, läheisiin ja koko yhteiskuntaan, kun kulutus vääjäämättä laskee ja talouden pyörien liike hidastuu.

Tilanteelle ei näy oleellista parannusta lähiaikoina. Onko täystyöllisyyteen edes paluuta, kun vientisektorimme päävientituote on kasvava pääomien virta veroparatiiseihin ja muihin maihin. Sanotaan, ettei rahalla ole isänmaata. Totta. Sillä on kylläkin ahne isäntä, jolla ei ole isänmaata.

Jos pitäisi poistaa kaksi pahetta maailmasta, ne olisivat väkivalta ja ahneus.