Ajatelmia taloudesta

Tämän tyyppisiä kysymyksiä asettelee alkuvuonna julkaistussa teoksessaan Capital in the Twenty - First Century Thomas Piketty.  Ja niin minäkin.  Jutta Urpilainen puhui eettisestä markkinataloudesta ja ehkä haki sillä keinoja tai tapoja puuttua markkinatalouden epäkohtiin ja vääristymiin. Mikko Majander kommentoi tätä ajattelua Demokraatin kolumnissaan 26.6.2014 ihmiskasvoisen kapitalismin tavoitteluksi.  

Onko tasaisempi tulonjako riittävä oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi?  Että suurin osa saa enemmän, millä kuluttaa, enemmän millä ostaa? Missä ovat kuluttamisen rajat? Miten paljon maapallo kestää lisääntyvää raaka-aineiden käyttöä? Onko Kiinalaisilla koskaan mahdollisuutta siihen elintasoon, missä Suomalaiset elävät keskimäärin? Millä edellytyksillä markkinatalous toimisi niin, että kriisi seuraisi toistaan vaan elämämme voisi olla vakaampaa? Onko eettinen markkinatalous mahdollinen sen enempää kuin Saksan ihmiskasvoinen kapitalismi tai menneiden aikojen sosialismi?

Demarit yrittävät hallituspolitiikallaan nyt Antti Rinteen johdolla saavuttaa ratkaisuja, joiden avulla ihmisten eläminen hiukan helpottuisi, siis niiden, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Teot ja päätökset ovat välttämättömiä. Elämä on tässä ja nyt, eikä auta, jos nälkä lähtee vasta ensi viikolla. Oikeansuuntaisia toimia on tehty, kaikkea ei saavutettu, odotukset ovat suuria.

Mutta onko tämä riittävää SDP:lle?

Kaipaan analyysia taloudellisesta tilasta, näkemyksiä siitä, millainen maailman pitää rakenteiltaan olla. Pelkällä epäkohtien tasoittelulla ei pitkälle pötkitä. Marxilaiseen ajatteluun aikoinaan kuului, että kapitalismi muuttaa muotoaan heti kun luulee nappaavansa jostain nurkasta kiinni. Niin se totisesti tekee. Sosialismiinkaan ei kukaan tunnut enää uskovan, vaikka nykysysteemi ei toimi. Mutta olisiko uudenlainen tapa tehdä työtä, osuuskunnat ja yhdessä yrittäminen ratkaisuja niihin rakenteellisiin ongelmiin, jotka ovat seurausta kapitalismin eroarvoisuutta kasvattavista mekanismeista.