Millaista elämä olisi ilman sosiaaliturvaa, työlainsäädäntöä, peruskoulua, hyvää neuvola- ja terveydenhoitojärjestelmää? Kukin maksaisi kaiken itse, elämän pituista ja ihmisten välistä tasausjärjestelmää ei olisi.
Tämä on tarina Marista.
Mari syntyy pienipalkkaisen pesulatyöntekijän lapsena. Marin isä on töissä elintarviketeollisuudessa.
Mari jää muutaman viikon ikäisenä isomummon hoiviin. Silloin kun mummo sairastaa, Mari tulee äidin kanssa töihin, nukkuu päivän lastenvaunuissa pesulan ikkunan ulkopuolella, ruoka- ja kahvitunnilla äiti rientää syöttämään Marin ja vaihtaa vaipat. Kun vauva-aika on ohi, Mari jää yksin kotiin naapurin rouvan kurkistaessa muutaman kerran päivässä, miten Mari pärjää. Onneksi Mari pääsee lastentarhaan siinä vaiheessa, kun uusi vauva syntyy. Äidin palkasta leijonaosa menee tarhamaksuun, mutta perhe pärjää, kun isä sentään on töissä. Palkanmaksu tosin myöhästelee, mutta lähes aina palkka maksetaan.
Mari aloittaa koulun seitsenvuotiaana. Äiti laittaa illalla valmiiksi Marin eväät kouluun. Soppa siellä tarjotaan mutta maitopullon ja leivät laittaa äiti mukaan. Mari ei opi lukemaan ensimmäisen luokan aikana, kirjaimet menevät sekaisin eikä takarivistä taululle näe. Mari tuplaa ensimmäisen luokan. Toisella luokalla Mari pääsee istumaan eturiviin, alkaa nähdä taululle ja kirjaimet alkavat loksahdella lähes kohdalleen, kun opettaja huomaa avustaa enemmän ja neuvoo vanhempia hankkimaan Marille silmälasit.
Neljä luokkaa koulua käytyään Marin isän ja äidin pitää päättää, pyrkiikö Mari oppikouluun vai käykö vain kansakoulun. Vanhemmat päättävät kouluttaa lapsensa, mutta lukihäiriön vuoksi pääsykokeet oppikouluun epäonnistuvat, ja Mari käy vain kansa- ja kansalaiskoulun. Opettajan mielestä lahjakkaan Marin pitäisi jatkaa opintoja, mutta tie ylioppilaaksi katkeaa.
Marin pikkuveli pärjää aikanaan pääsykokeissa paremmin, ja pääsee oppikouluun. Vanhempien rahat eivät meinaa riittää, kirjat maksetaan itse ja lukukausimaksu on maksettava sekin. Myös ruokailu maksaa, mutta kun kotona tingitään ruuasta ja äiti ompelee työpäivän päätteeksi lasten vaatteet, perhe pärjää.
Marin isä sairastuu yllättäen. Pääsee lääkäriin kyllä, ja tutkimuksiin. Isän sairauden hoito vaatii kalliita lääkkeitä ja hoitoja. Sairaalat eivät ole köyhäinhoitolaitoksia, vastataan isälle ja äidille, kun hoitoon hakeudutaan, eikä rahaa ole. Isän työnantaja on taas jättänyt palkan maksamatta.
Niinpä isä jää ilman hoitoa, lääkkeisiin ei ole varaa. Äidin rahat eivät kunnolla riitä koulumaksuihin, kalliiseen vuokraan, ruokaan ja muihin menoihin. Lääkkeittä ja hoidotta jääneestä isästä tulee työkyvytön. Jonkin aikaa sinniteltyään perhe toteaa, että pikkuveljen on pakko jättää koulu kesken. Opettaja harmittelee, kun luokan toiseksi parhaan oppilaan koulutie jää kesken. Onneksi pikkuveli saa rakennuksilta aputöitä, perhe saa vuokrarästinsä pian maksettua eikä tule häädetyksi kadulle.
Lapsista tulee hyviä työntekijöitä ja veronmaksajia. Mutta olisiko elämä voinut mennä toisin?
Marin tarina on kasattu fiktiivisten henkilöiden elämästä ja omista kokemuksista. Ajan kuvauksissa on käytetty hyväksi kasvatuksen historian opintojani ja äitini kertomuksia hänen toimiessaan opettajana 1950- luvulla, ajalta ennen syntymääni, jolloin koulumaailma oli aivan toisenlainen kuin nykyisin.
