Vastakohtien maailma

Katkarapujen tuotannossa käytetään orjatyövoimaa. Thaimaalaiset kalastusalukset ostavat mm. burmalaisia laittomasti maahan tulleita siirtolaisia orjiksi. Tupakkayhtiöt koukuttavat jopa jakelemalla ilmaisia savukkeita uusia käyttäjiä mm. Aasian maissa. Tupakkaviljelmillä käytetään lapsityövoimaa, eikä viljelijät muuten pärjäisikään. Perinteisiä elinkeinoja ei hevin haluta muuttaa, mutta tupakasta saatava hinta on niin alhainen, ettei viljely välttämättä edes kannata.

Jotakin voi kuitenkin meistä itse kukin tehdä. Ei tarvitse jäädä odottamaan, milloin saamme kehitysyhteistyön määrärahamme 0,7 %:iin valtion budjetista, eikä tarvitse pohtia, meneekö apu sinne minne pitääkin, ja kuka avusta eniten hyötyy.

Kirkon ulkomaanavun toisenlainen lahja- kampanja on saanut monen meistä ajattelemaan, miten itse voi auttaa avun tarvitsijoita. Yltäkylläisyydessä elävät läheiset voivat ilahtua muistamisesta ”aineettomalla” lahjalla yhtä paljon, jopa enemmänkin, kuin krääsällä, jolle ei löydy paikkaa kirjahyllyn laidalta. Lehmä tai kana kehitysmaan ihmiselle on ekologisempi valinta.

Porvoolainen Malawin kummit - yhdistys on usean vuoden ajan tehnyt käytännön auttamistyötä paikan päällä Malawissa.  Kummien ja yhdistyksen työn tuloksena on valmistunut kouluja, opettajille asuntoja, moni lapsi saa päivittäisen maissipuuronsa ja koulun käynti onnistuu.

Punaisena lankana Malawin kummeilla on ”opettaa ihmisiä auttamaan itseään”. Mikä parasta, apu menee perille, koska sen toimittaa kohteisiin Anja Luoma, yhdistyksen perustaja.

Kun kuuntelin viimeksi kertomusta Malawilaisen kylän koululaisista, joiden ruokavalio on päivästä toiseen maissipuuro, tulin miettineeksi suomalaisia koululaisia. Onnekkaita ovat, kiitos hyvinvointiyhteiskuntamme.

Mirja Suhonen