Elämäntapana shoppailu
Lueskelin 1.12.2004 päivättyä Itä-Uudenmaan Kaupan palveluverkkoselvitystä. Kun sitä suhteuttaa suunniteltuihin hypermarketteihin mitkä ympäristöministeriö pyyhkäisi kaavasta pois, ihmetyttää yltiöoptimismi, mihin hypermarket- kaava perustuu. 4.3.2010 Uusimaan uutisoima havainnekuva kuvateksteineen konkretisoi hyvin markettien suuruutta: kaksi 12 000 neliön hypermarkettia ja 4 000 neliötä pienempiä liiketiloja. Kyse on vähittäiskaupasta, josta raportissa todetaan näin: ”Ostovoiman kasvuun, ostovoiman ulosvirtauksen vähentämistavoitteeseen sekä nykyisen myymäläkannan poistumaan perustuvan arvion mukaan päivittäistavaran myyntialan lisätarve Itä-Uudellamaalla on noin 14 000 myyntineliömetriä vuoteen 2015 mennessä.” Osa liiketiloista on jo Porvooseen rakennettu, ja siksi toisekseen: arvioitu myyntialatarve kattaa koko itäisen Uusimaan. Raportissa puhutaan muistakin vaihtoehdoista, mutta suuremmat liikeneliöt edellyttäisivät ostovoiman siirtymistä muualta, ja siihen on vaikea uskoa ainakaan nykyisellä konseptilla.
Raportissa arvioidaan saatavan myyntituloja hypermarkettien tonteista 4 miljoonaa euroa, josta 1,9 menisi katuverkon rakentamiseen. Lisäksi raportissa on maininta laskelmista puuttuvan kiertoliittymän tarpeesta. Muut tonttien myyntitulot Kuninkaanportista olisivat tietysti plussaa. Tulevaisuudessa kiinteistöverotuotto on vakaata tuloa, yhteisöverotuoton varaan ei hirveästi kannata laskea, koska se määräytyy liikevoiton perusteella, ja alkuvuosina kauppojen tulosta rasittaisi juuri tehdyt investoinnit. Verotulojen kasvu rakennusvaiheessa ei paljoa lämmitä: harmaa talous ja ulkomainen halpatyövoima ei Porvoota vaurastuta. Jatkossa saattaisi keskustan kauppojen henkilöstömäärä vähentyä, joten hypermarkettien työllistävään vaikutukseen suhtaudun skeptisesti.
Kuninkaanportin kaavoituksen ja kehittämisen tarkasteluun ei kuitenkaan riitä taloudellisten vaikutusten pohdinta. Kyse on ihmisten elämäntavoista ja erilaisista haluista. Nykyisin monelle shoppailu on elämäntapa, ajanvietettä. Se heille suotakoon, mutta olisiko viisasta nähdä asia luonnon ja ympäristön näkökulmasta, kestävän kehityksen periaatteita mielessä pitäen. Ilmastonmuutos, liikenteen päästöjen lisääntyminen ovat vakavasti otettavia asioita. Siksi yhdyskuntasuunnittelussa pitää valita ratkaisuja, jotka vähentävän liikkumisen tarvetta, ja jotka toteutetaan muutenkin energiaa säästävällä tavalla. Itselläni on sellainen tunne, että tulevaisuuden kuluttajat hakevat elämyksensä jostain muualta, kuin tavarapaljouden keskeltä. Tästäkin näkökulmasta taidetaan olla jälkijunassa hypermarketteinemme.
