Koti vai päivähoito

Sunnuntai 22.2.2009 klo 18.25 - Mirja Suhonen

Hämmästyttävän tunteenomaista keskustelua on viime ajat käyty julkisuudessa kotihoidon vs päivähoidon paremmuudesta.

Muutama sattumus omien lasteni päiväkotitaipaleelta. Nämä ja monet muut sattumukset ovat aiheuttaneet ns harmaita hiuksia ja saaneet minut hyvin mietteliääksi. Toisaalta taas: tekisin varmasti samalla tavalla samassa elämäntilanteessa, ja lapseni olisivat päivähoidossa. Toisenlaisesa elämäntilanteessa voisin toimia toisin.

- poikalapsi ei saanut leikkiä "tyttöjen" leikkinurkkauksessa (leikkikeittiö yms.) - meillä lapsia on yritetty kasvattaa tasa-arvoon ja valinnan vapauteen, oma periaatteeni oli, että mikä tahansa vaate / esine/ tavara/ leikki pitää olla sukupuolineutraali, eli sopiva sekä tytöille että pojille, valitkoon sitten aikanaan oman tiensä

- lapsi pakotettiin pitämään vaippaa päiväuniaikaan, vaikka oli jo oppinut käymään potalla. Lopulta tilanne ratkesi, kun toimitin tarhaan muovitettua froteeta pissasuojaksi vahingonvaralta sänkyyn laitettavaksi. Minusta vaatimus vaipasta oli nöyryyttävä lapselle, joka jo hallitsi rakkonsa. Tosin kerran hänelle sattui vahinko sängyssä, senkin syynä oli, etteivät hoitajat laskeneet vessaan kesken päiväuniaikojen. Kuka aikuinen siihen suostuisi? Ei kukaan.

- maidolle allerginen lapsi laitettiin (varapäiväkodissaan) yksin pöytään ruokailemaan, lautasella pelkkää kaurapuuroa. Muut lapset hoitajineen söivät toisessa pöydässä. Huomautin henkilökunnalle, että voisi laittaa juotavaa, vettä tai piimää, ja puuroon vaikka voisilmän tai sokeria. Ihmettelin myös, miksi lapsi erotetaan muista ruokailun ajaksi. Lopulta lapsi ahdistui varapäiväkodissa niin, että itku oli aamuisin valtava. Onneksi saimme muutoksen varapaikkavalintaan. Tai vaadin, että on saatava.

- lapsi putosi tai tönäistiin liukumäestä.  Lasta ei viety sairaalaan, niin kuin olisi pitänyt, vaan soitettiin äidille töihin, aikaa meni reilu tunti lapsen luo ajamiseen. Tarhan hoitajat vaativat, että  nuorempi lapsi pitää myös viedä samalla tarhasta, kun lähdin vanhemman kanssa sairaalaan. En suostunut, ja sain ärsyyntyneet katseet. Aivotärähdys.

- tarhassa oli 14 lasta ja yksi hoitaja, luit oikein, yksi hoitaja. En tiedä kuinka monta tuntia lapset olivat tämän yhden kontolla, mutta johtopäätökseni: tarha oli tuohon aikaan pelkkä säilytyspaikka, ei mikään lapsen paras hoivapaikka.Töistä en voinut jäädä pois, tai olisi ollut hyvin hankalaa.

Tässä muutama omituinen sattumus. Entäpä, kun tarhan täti uskoo vakaasti kulttuurievoluutioon ja väittää, että luonnostaan pojat (vain pojat) leikkivät autoilla, uskoo että pesemättömistä porkkanoista saa kihomatoja ja pakottaa lapsen päiväunille, minkä seurauksena perhe valvoo puoleen yöhön ja äiti uupuu väsymyksestä. Toteutuuko lapsen paras vai toteuttavatko aikuiset omia elämänuriaan lasten kustannuksella, tarkoitan tällä päiväkotien henkilökuntaa. Että on nainen ja joskus hoitanut omia lapsiaan, ei tarkoita, että olisi sopiva hoitamaan toisten lapsia tai ketä tahansa lapsia. On kyse ammattitadosta.

Ihmettelen tarhan väkeä: kouluttettuja hoitajia ja joskus toiminta niin syvältä että ei uskoisi todeksi. Oli niihin aikoihin monta aarrettakin joukossa, mutta ryhmässä hoitajien on vaikeaa toteuttaa omaa kasvatustyyliään, jos pääosa porukasta tai joukon kellokkaat ovat menossa metsään. Ja metsään menijöitä olen tavannut useita.

Lapsille viinaa

Lauantai 7.2.2009 klo 19.07 - Mirja Suhonen

Suomi on monessa asiassa edellä muita. Yhtenä ikävänä esimerkkinä tästä johtavan maan asemasta on nuorten ja lasten alkoholikuolleisuus. Nuoremme eivät niinkään ole kovia juomaan, mutta juovat liikaa, ja alkoholimyrkytyksiä on huomattavasti enemmän kuin monissa muissa maissa.

Lue lisää »