Unelmahöttöä

Vaalien jälkeistä keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata. Yhdyn Errki Tuomiojan (ks erkkituomioja.org) kantaan siitä, että unelmahöttökampanjointi ei ole sitä, mitä demarien pitäisi tehdä. Minusta Unelmaklubit ja unelmien keruut ovat jotakuinkin lapsellista touhua: tosin meilläkin Porvoossa perheseminaaria mainostettiin ko brändillä.

Yhteiskunta muuttuu yhä kovemmaksi. Luokkayhteiskunta tekee paluutaan. Tästä olen kirjoittanut useissa lehtikirjoituksissa. Jo kouluissa osa lapsista ja nuorista syrjäytetään, osalle avataan menestyksen polkuja.

Todellisuudessa kouluilla on kaikki keinot käytettävissään, millä jokainen lapsi ja nuori pidetään mukana yhteiskunnassa ja opin tiellä.  Mutta mieluummin resursseja käytetään eliitin ja keskiluokkaisen elämäntavan pönkittämiseen sen sijaan, että tuettaisiin niitä, jotka tukea tarvitsevat.

Kuuntelin eräänä aamuna radiosta pakinointia, sitä se lähinnä oli. Täyttä asiaa kuitenkin. En nyt muista naisen nimeä, mutta hän kuvasi mainiosti koulujemme nykytilaa. Mitä tahansa siellä tapahtukkaan, syy on aina lapsissa tai vanhemissa, ei koskaan opettajissa, koulussa, rakenteissa, instituutiossa sinänsä.

Itse kohdentaisin voimavaroja opettajien osaamisen kehittämiseen, se on tärkein työkalu kouluissamme.