Kaupunkilaisten omaisuudesta huolehtiminen

Aikoinaan tein aloitteen (vuonna 2008) kiinteistöjen suunnitelmallisesta kunnossapidosta. Vastaus aloitteelle oli suunnilleen niin, ettei ole tarvetta. Yksikään valtuustoryhmä tai valtuutettu ei kiinnostunut aiheesta, vaikka se oli tehty useiden vuosien kokemusten perusteella teknisessä lautakunnassa. 2000- luvun aikana oli tyypillistä, että valtuuston punakynä viuhui emmekä saaneet korjausmäärärahoja koskaan tarpeeksi budjettiin. Tuohon aikaan oli olemassa suunnitelma mitä minäkin vuonna korjataan missäkin rakennuksessa, mutta ei ollut säännönmukaista seurantaa rakennusten kunnosta eikä huolto- ohjelmaa.

Nykyisin laki edellyttää huoltokirjan pitämistä rakennuksista, joissa joko asutaan tai työskennellään, myös luvitetuissa vanhoissa rakennuksissa (jos korjaus tarvitsee rakennuslupaa) pitää olla huoltokirjat, missä määritellään tarkastettavat kohteet ja ajankohdat. Tätä ei ole toteutettu vanhoissa rakennuksissa muttei kaikissa luvitettuissakaan, niin kuin laki edellyttää.

Nyt jotkut valtuutetut ja muut päättäjät ovat nostaneet asian framille kovin äänenpainoin. Uusi hallitus aloittikin toimet sitten että vaadittiin kiinteistöjen kunnossapidosta auditointia. Se on nyt tehty. Nyt pitää alkaa toimimaan niin, että asiat jatkossa sujuvat ja kiinteistöt, kaupunkilaisten omaisuus, säilyy hyväkuntoisena.

Moni päättäjä tässä rytäkässä unohtaa, että on ollut itse päättämässä korjausmäärärahoista ja organisaatiosta. On jopa ollut aikoinaan valtuustossa, mikä on käyttänyt punakynää, ja vetänyt korjausmäärärahat alas.