Porvoo on uuden edessä. Vaikka maakuntahallinto ei toteutuisikaan, on kaupungillamme valtavia haasteita: sivistysverkko, työpaikkaomavaraisuus, elinkeinojen kehittäminen, luonnon- ja ympäristönsuojelu.
Maakuntahallinnon ja sote:n toteutuminen maan hallituksen nykykaavailujen mukaisesti kaataa monet tämänhetkiset suunnnitelmat. Sivistysverkon miljoonainvestoinnit jäävät haaveiksi, koska suuren osan rahoituksestamme vie varojen uudelleen jako valtion, maakuntien ja kuntien kesken. Porvoota tämä jako rokottaa erityisesti, koska meillä on keskimääräistä matalammat sosiaali- ja terveydenhoidon menot. Ja kun leikkaukset ovat keskimääräisiä, ei tarvita suurta matikkapäätä, että ymmärtää yhtälön lopputuloksen. Miinus on isompi kuin kuntatalouden kannalta on kestävää.
Meillä on yli 90% työpaikkaomavaraisuus. Mutta jos muutamien vuosien sisään Helsingin kaupunki rakentaa sisääntuloväylänsä myös Porvoon suuntaan kaupunkibulevardeiksi ja saa tietullit aikaiseksi, haaveet työpaikasta omassa kotikaupungissa kasvavat. Se merkitsisi käytännössä tarvetta yli 100 % työpaikkaomavaraisuudelle. Aikamoinen virta pendelöi päivisin Porvoon suuntaan pääkaupunkiseudulta ja lähikunnista. Ja pendelöijiä Porvoosta poispäin on yli 7000.
On aihetta myös saada aikaiseksi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Näin saamme asukkaat pidettyä Porvoossa, maksamassa veroja ja kantamassa kolikot kotikaupungin kauppoihin. Moni muuttaa muualle halvemman asumisen vuoksi. Ja se ei ole Porvoon kannalta hyvä asia.
