Maassamme alkaa pian uusi aikakausi. Tarkoitan tällä sitä, että 30 vuoden ajan meillä on ollut demaripresidentti, mikä kertoo ajastamme jotain. Esimerkiksi sotien jälkeen se tuskin olisi ollut mahdollista.
Nyt olemme tekemässä valintaa kahden porvarin välillä.Jotkut väittävät, että eroja ei Niinistön ja Haaviston ole. Minusta väite ei ole tosi. Niinistön edustamat arvot ovat kovempia kuin Haaviston. Työntekijöiden ja köyhien ihmisten elämän todellisuus ei ehkä ole hänelle niin tuttua kuin voisi olla, ja tämä fakta on pääteltävissä Niinistön lauselmista, joita hän on yrittänyt jälkikäteen korjaillakin.
Haavisto edustaa myös linjaa, mikä kyseenalaistaa jatkuvat kasvun ihanteen. Kylmät luvut eivät todella kerrokkaan hyvinvoinnistamme paljoa. Suomen BKT oli huomattavasti alhaisempi esimerkiksi minun lapsuudessani. Kuitenkin yhteiskunnalla oli varaa lähettää sairaanhoitaja kotiin antamaan tuhkarokkoiselle sisarussarjallemme hoito-ohjeita, tai äitimme ollessa sairaalassa hoiti käytännön kotiöitä kotiavustaja.
Hyvinvoinnin mittariksi pitäisikin ottaa jokin muu kansantuloa kuvaavan BKT:n tilalle tai rinnalle.
Suvaitsevaisuus on yksi vaalityön tuoksinassa esiin otettu termi. On hyvä, että arvoista keskustellaan, onhan presidentti tehtävässään onnistuessaan arvojohtaja. Automaattisesti se ei sitä ole. Pitää kuitenkin säilyttää mielissä ajatus, että suvaitsevaisuus ei ole synonyymi kaiken hyväksymiselle. Suvaitsevaisuus on myös erilaisuuden sietämistä ja taitoa kohdata toisella tavalla asioita ymmärtävä ihminen.
Sunnuntaina 5.2. äänestämään ja tiedän kyllä, kuka ääneni tällä kierroksella saa.
