Arvostettu vanhuus?

Lainaan tähän pätkän Talouselämä- lehdessä 3.12.2013 julkaistusta artikkelista. 

Jo kymmenessä päivässä kotona pärjäämätön vanhus tottuu makuuseen, menettää toimintakykynsä ja jää pysyväksi vuodeosastopotilaaksi. Sairaalan on helppo saada tarvitsemansa potilaat vain makuuttamalla vanhuksia pari viikkoa. Eivät geriatrian professorit suotta kirjoittaneet Lääkärilehdessä (3/2012) vuodelepoon liittyvästä toimintakyvyn menetyksestä, joka on usein vaarallisempi kuin perustauti (linkki artikkeliin).

Samassa artikkelissa viitataan Göteborgin malliin, mikä tarkoittaa mm. sitä, että kaikki ikäihmiset otetaan systemaattisen kuntoutuksen piiriin, kun he syystä tai toisesta joutuvat akuuttisairaalaan. Suomessa taas arvioidaan, voidaanko ihminen ylipäätään kuntouttaa, ja usein päätöksiä odotellessa kuntoutusmahdollisuudet ehtivät häipyä.

Talouselämä- lehden em. artikkelissa todetaan myös, että Suomessa dementian uskotaan paranevan vuodelevolla. Väitteen tueksi esitetyt tilastojen luvut puhuvat karua kieltään.

Googlettamalla löysiin mielenkiintoisen artikkelin (julkaistu Suomen kuvalehdessä 7/2013) hollantilaisesta Hogeweykin muistisairaiden kylästä, mikä on toistaiseksi ainoa maailmassa. Sellaiseen kylään minäkin muuttaisin mielelläni, kun maailma mielessäni alkaa muuttua ja todellisuudentaju katoaa. Kannattaa googlettaa.

Tuntemukseni sairaanhoidosta ja kuntouttamisesta on vähäinen. Mutta olen tutustunut tutkimuksiin ja kuunnellut asiantuntijoiden luentoja, ja seurannut vanhenevien sukulaisteni elämäntaivalta. Uskallan väittää, että meillä on vielä paljon tehtävää, jotta ihmisten elämä olisi loppuun saakka inhimillisempi.

Mirja Suhonen